Claridgen Juksutus SLA-II, ERJ-III, SV-I, VAR-II

10. huhtikuuta 2015 - Dimma
"Sori kaveri, tänään et pääse hyppäämään tai mitään muutakaan sellasta. Tänään vietetään kahdenkeskistä laatuaikaa", nauroin laskiessani harjapakin käytävälle ja napatessani sieltä harjan. Astuin karsinaan, jolloin ori yritti ottaa sivuaskelta.
"Oonko mä muka noin pelottava?" kysyin orilta ja laskin harjan sen selälle. Juksu katseli puuhiani tarkkaavaisesti, eikä sen katse värähtänytkään, edes käytävällä kulkeneen tallilaisen suuntaan. Jutustelin hevoselle harjatessani tätä rennoin, mutta voimakkain vedoin. Varsinkin herran jaloissa oli työstämistä, aivan kuin se olisi kahlannut mudassa kolme viikkoa putkeen. Kun vihdoin sain kaikki neljä jalkaa puhtaaksi, orin yrittäessä steppailla, huokaisin ja vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Jos noi kaviot näyttää samalta kun jalat, niin tulee ruumiita. Käskin Juksua nostamaan ensimmäisen jalan. Kyllähän se jalkansa nosti, mutta niin kovalla vauhdilla, etten saanut pidettyä sitä ja kavio kopsahti takaisin lattiaan. Katsoin hevosta, joka näytti hivenen huvittuneelta. Voi voi, mihin mä joutuisinkaan tän kakaran kanssa.

29. heinäkuuta 2015 - Dimma
Olin ajatellut tänään treenata Juksun kanssa hieman esteitä, mutta ongelmana oli, ettei maneesiin tai kentälle mahtunut, joten jouduin suunnittelemaan päivän treenin uusiksi. Päätin, että hyppäämäänhän me mennään, mutta tällä kertaa maastoon. Ori tuntui pitävän ideasta, kun pääsi juoksemaan ja hyppimään maastoesteitä, ja pidin siitä itsekin. Kukapa ei rakastaisi vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Ainakin siihen asti kun kävisi jotain. Ravistin päätäni kaikottaakseni kauhukuvat mielestäni ja keskityin taas täysillä olennaiseen, eli tekemiseen ja orin selässä pysymiseen. Juksu hyppäsi mielellään jokaisen esteen yli, eikä kieltänyt tai yrittänyt kiertää kertaakaan. Maastoilimme muutenkin hetken ja minusta tuntui taas siltä, että oli onnistunut reissu. Ja vieläpä ihanassa säässä auringon paistaessa ja pienen tuulenvireen käydessä vierailulla aina välillä.

23. joulukuuta 2015 - Dimma
"Voi helvetti nyt Juksu paikallasi!" raivosin orille, joka yritti kääntää takapäätään ja nostella kaikkia jalkojaan minun yrittäessä puhdistaa sen kavioita. Yhden jalan kanssa olin tapellut jo 10 minuuttia, eikä minulla olisi aikaa tapella muiden kanssa yhtä kauaa. Pyysin ohikulkevaa tallilaista tulla pitämään oria paikoillaan mahdollisimman paljon, jolloin sain loputkin kaviot putsattua. Siinä tosin meni vielä toisen 10 minuuttia ja minulla meni niin sanotusti pata hyvinkin jumiin. Katosin Juksua erittäin pahasti ja kysyin siltä mikä hitto sitä vaivasi tänään. Ori oli ollut muutenkin kummallisen pirullisella päällä, eikä mikään tuntunut onnistuvan ilman tappelua. Huokaisin ja totesin, että luojan kiitos tänään en ollut suunnitellut liikuttavani Juksua, vaan sen tekisi pikkuveljeni Marcus.

14. helmikuuta 2016 - Dimma
"Hyvää ystävänpäivää kaikille!" toivotin kaikkien tallilaisten kuullen toimistossa ja kaadoin kaikille kahvit tai teet, mitä ikinä kukin nyt joikaan. Kävimme läpi ensi viikon tehtävät ja tapahtumat, sillä meille oli tulossa kaksi eri kengittäjää, 4 valmentajaa, 2 hevosten ostajaa ja ensi lauantaina olisi avoimien ovien päivä. Avoimien ovien päivässä oli luvassa muun muassa eri hevosurheilujen esittelyä ja hienoimpien ja uusimpien kasvattiemme esittelyä. Kasvattiesittelyyn pääsi muun muassa Claridge Bellamy ox, Claridgen Aikamatkaaja ja Claridgen Juksutus, jonka kanssa lähdin tänään käymään myös maastoilemassa. Hevosurheiluesittelyissä mukana olivat muun muassa Rosenheim's Nikita, The Darius, Warrior Eclipse ox, CLAr Infamous ja Wanted Shikoba. Itse olin kuuluttamassa yleisölle, joten en päässyt kentälle muiden avuksi. Toivoin kuitenkin, ja uskoin, että kaikki menisi hyvin ja avoimien ovien päivä olisi menestys!

05. maaliskuuta 2016 - Dimma
Hain Juksua tarhoilta, kun onnistuin liukastumaan liukkaalla jäällä juuri ennen tarhoja. Pystyin kuulemaan orin naurun ja nousin takamustani pidellen ylös. Pitäisi varmaan hankkia nastat kengänpohjiin, jottei sattuisi tällaisia tapaturmia sen enempää. Nappasin Juksun tarhasta ja yritin kävellä varovaisemmin kohti tallia. Hevonen oli kuitenkin eri mieltä ja halusi äkkiä päästä pimeästä ja kylmästä pois, jos vaikka pakkasrouva tulisi syömään sen. Yritin hillitä Juksua ja olin jälleen lentää pyllylleni. Löysin kuitenkin tasapainoni ja pääsimme turvallisesti talliin. Kypäränhän tässä tarvitsisi, ja erilaisia suojuksia. Laitoin orin omaan karsinaansa ja lähdin hakemaan lisää hevosia sisälle, tosin paljon varovaisemmin. Pystyin jo kuvittelemaan suuret mustelmat takamuksessani ja huokaisin. Onneksi oli jo maaliskuu.

06. kesäkuuta 2016 - Dimma
Tänään olisi vuorossa Ronjan, Tapsan, Tepon ja Juksun kengitykset. Ensin oli vuorossa päivän ainoa tamma, Ronja, joka tuntui olevan täynnä energiaa ja intoa kun talutin sen kengityspajalle. Kengittäjämme oli ollut hieman myöhässä, joten tässä tulisi hieman kiire. Olin kuitenkin sanonut, että ei tarvitse minun puolestanu kiirehtiä. Tamman kengitys sujui hyvin ja sain vietyä seuraavaksi erittäin laiskalla päällä olevan Tapsan. Ori ei millään olisi jaksanut liikkua pajalle ja Tepolla tuntui olevan sama ongelma. Onneksi Juksu oli kuitenkin taas hieman innokkaampi, oikeastaan sopivan innokas. Kaikkien kengitykset sujuivat ongelmitta, mikä oli hieman yllättävää. Tuntuu, että aina joku asia epäonnstuu tai hevoset temppuilevat. Ei tänään!

22. syyskuuta 2016 - Dimma
"Voi Jaakko Jaakko. Miten sä voit olla näin likanen? Missä oikein oot pyöriny?" voivottelin taluttaessani oria sisälle talliin. Yöpuulle pitäisi käydä ja herra oli yltäpäältä mudassa. Eihän siinä auttanut muuta, kun ottaa vesiletku oikeaan käteen ja alkaa jynssäämään likaa irti. Ihan kuin muutenkin ei oltais jo myöhässä aikataulusta, kun kerran tallin ovet pitäisi lukita vartin päästä. Ei auttanut muuta kun pistää vauhtia ja toivoa, etteivät hevoset hermostuisi kun eivät saa tarpeeksi ajoissa ruokaa. Tiesin, että Juksu ainakin varmasti potkisi karsinan ovea närkästyksissään. Jo ihan periaatteesta vaikka ei olisi yhtään nälkä. Ja sieltähän se tuttu kolahdus kuuluikin ja ärjäisin toiseen päähän tallia. Vein puhtaan Jaakon karsinaan ja loimitin tämän. Sitten juoksin hakemaan väkirehuja tallin toisesta päästä. Onneksi heinät olivat jo karsinassa, niin ei tarvinnut niistä huolehtia. Huhhuh kun tänään tulikin kiire.

24. lokakuuta 2016 - Roosanauhamaasto, Dimma
Lähdimme Juksun kanssa tänään Metsälammen Roosanauhamaastoon. Tarkoitus oli tehdä mukava maastokierros, jonka jälkeen Sinte tarjoaisi kaikille kahvit. Meitä oli tulossa retkelle hurja määrä, mutta Sinte totesi vain, että kyllä tämä hyvin menee. Kun olimme kaikki valmiita, lähdimme suuntaamaan kohti Kaarrossaden tallia, jonka ohitimme rauhallisin merkein. Jatkoimme Kutalanreittiä ja ohitimme Glass Horsen. Punapellon reunalla ihailimme syksyisiä maisemia ja lähes kaikki ottivat ihanasta maisemasta kuvankin, minä mukaan lukien. Juksu eteni rauhallisesti puksuttaen muiden perässä ja saimme kaikki nauttia syksyn kirpeästä ilmasta. Seuraavaksi ohitimme Revenance Studin ja Suopöllön, joidenka jälkeen seurasi pidempi metsäpätkä. Kaiken kaikkiaan reitti oli hirveän mukava ja Juksukin sai vähän vaihtelua maastomaisemiin. Ja tietenkin isoin kiitos kuuluu Sintelle, joka jokaisesta maastoretkelle osallistuneesta lahjoitti tietyn summan Roosa nauha-keräykseen. Keksisiköhän itsekin jotain tämän kaltaista ja samalla tekisi hyvää?

10. helmikuuta 2016 - estevalmennus, Henna (kirjoittanut omistaja)
Henna, vanha tuttuni ja vakiovalmentajamme, oli lupautunut pitämään minulle ja Juksulle estevalmennuksen poikasta tänään kello 13.30 maneesissa. Juksu tuntui olevan erittäin energisellä tuulella kun varustin sen ja talutin hevosen maneesiin. Heti esteet nähdessään, ori otti innokkaita sivuaskeleita ja sain pidellä sitä kunnolla kiinni. Pyörittelin Hennalle silmiäni ja mietin, mitäköhän tästäkin päivästä, saatika valmennuksesta, tulisi. Nousin reippaasti orin selkään ja aloitimme alkuverryttelyt, joiden jälkeen hyppäsimme muutaman verryttelyesteen ennen itse koitosta. Tänään oli vuorossa sarjaesteet ja Juksu näytti olevan todella innoissaan asiasta. Hevonen hyppäsi hienosti, mutta ehkä hieman hätiköiden, esteiden yli ja jouduin hieman rauhoittelemaan sitä ennen seuraavia esteitä. Valmennuksen lopuksi menimme pariin otteeseen vielä lyhyen esteradan, jonka Henna oli suunnitellut.

15. maaliskuuta 2016 - kouluvalmennus, Dimma
Olin päättänyt laittaa veljeni Marcuksen energisen Juksun selkään. Ajattelin, että pieni kouluvalmennus ei tekisi kummallekaan pahaa, vaikka molemmat olivatkin hieman vastahakoisia asian kanssa. Molemmat kun rakastivat vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pyysin veljeäni tulemaan hevosen kanssa maneesiin ja ei aikaakaan kun mies tuli Juksun kanssa sisälle. Marcus oli tietysti odottanut estevalmennusta, mutta parahti nähdessään, ettei esteitä ollutkaan. Naurahdin ja virnistin miehelle ja käskin aloittamaan alkuverryttelyt. Itse valmennuksen aiheena olivat lähinnä pysähdykset ja peruutuksen, sillä Juksulla oli ollut ongelmia niiden kanssa aikaisemmin energisyytensä takia. Tällä kertaa ori suoriutui niistä hyvin verrattuna siihen, ettei Marcusta voinut vähempää kiinnostaa. Käskin miehen ryhdistäytyä, jolloin Juksuunkin tuli hieman enemmän eloa ja yritystä. Valmennus meni ihmeen hyvin ottaen huomioon molempien mieltymyksen vauhtiin.