If I Catch U

24. maaliskuuta 2017 - Lithy
Lähdin Irlannin tuontimatkallani pistäytymään Claridge Stud:issa lunastamassa lupaukseni. Olin netissä rehvastellut pärjääväni Dimman vaikeana pidetyn connemaraorin, Ipen, kanssa. Olihan minulla monta isompaakin oria omasta takaa. Löysin huvittuneen hevosenomistajan pihalta ja vaihdoimme pari sanaa. Ipen lämmittely oltiin kuulemma aloiteltu jo läheisellä kentällä.
Ori toimi ja liikkui hyvin ravissa, mutta ratsastaja näytti tekevän töitä täysillä. Varmaankin kokematon ratsastaja, tuohan näyttää pahaiselta opetusmestarilta. Jotenkin minusta tuntui, että Dimma oli vinoillut itsekin. Ei siinä, tallistani ei löytynyt vielä connemarojakaan… Seurasin hetken kunnes poni pysäytettiin viereeni ja olin huomaavinani jotain. Pilkkeen orin silmäkulmassa? Näin varmaan omiani.
Istuin selkään, parista askeleesta huolimatta, Ippe vaikutti normaalilta ratsulta mihin olin tottunut. Tosin, olin huomattavasti lähempänä maata kuin hevosteni kanssa. Sitten… ei kestänyt kauaa kun olin vielä lähempänä maata. Naamallani. Kentän viereltä kuului naurua orin tepastellessa ravissa ympäri kenttää kaula kaarella ja harja hulmuten. Vai että sellaiset kunniakierrokset.

20. helmikuuta 2016 - Dimma
Kylmä viima puhalsi talliin sisään, kun avasin ovet. Vihdoin olin lämpimässä tallissa ja suuntasin kohti toimistoa. Laitoin kahvin porisemaan ja puhalsin käsiini. Ai että miksi olin unohtanut ottaa hanskat. Onneksi toimistosta löytyi varahanskoja, joten nappasin niistä yhdet vierelleni penkille, mihin olin istahtanut. Kurkkasin listaa, mitä tänään olisi vuorossa ja yllätyksekseni huomasin, ettei mitään oltu suunniteltu. Eli suoraan sanottuna olisi vapaapäivä, ilman kengityksiä, valmennuksia tai muutakaan härpäkettä. Pääsisin siis rauhassa tekemään jonkun hevosen kanssa treeniä maneesiin. Marcus astui yhtäkkiä sisään toimistoon ja nappasi kahvia. Ehdotinkin hänelle, että lähtisimme vaikka maastoilemaan ja pojannulikka varasi itselleen heti Ipen. Itse ajattelin lähteä ulkoilemaan Zaralla. Siinä vasta olisikin nelikko, odotin jännityksellä mitä maastoretkestä tulisi. Ei ainakaan rauhallista.

Ulos mennessämme valitin kylmästä ja Marcus irvaili siitä minulle. En edes ollut mikään vilukissa, joten ulkona oli todella kylmä viiman takia. Mies näytti pärjäävän pakkasessa hyvin, eikä hevosillakaan tuntunut olevan valittamista. Ehkä olinkin tulossa kipeäksi, ken tietää. Maastoilimme läheisen tallin nurkille ja käännyimme sitten takaisin. Takaisintulomatkalla menimme pellolle laukkailemaan. Pitihän sitä vähän kisailla enemmän tai vähemmän leikkimielisesti, kun oli nopeat ja uljaat ratsut alla. Hevoset eivät tuntuneet millään väsyvän, ei sitten tippaakaan, joten saimme pöllyttää lunta pitkän tovin. Takaisin oli kuitenkin lähdettävä, jotta hevoset eivät jäätyisi hikoilun takia.

Palasimme tallille aivan lumisina, mutta ihme kyllä minulla ei ollut enää yhtään kylmä. Hoidimme hevoset kuntoon ja veimme ne vielä ulos tarhailemaan. Menimme vielä juomaan lisää kahvia toimistoon, kunnes palasimme takaisin tallihommien pariin. Sitähän saattaisi ehtiä vielä tekemään jotain muutakin mukavaa pakollisten töiden parissa. Mahdollisesti vaikka juoksuttamaan jotakin hevosta? Tästä tulisi vielä hyvä päivä, olin aivan varma siitä.

03. helmikuuta 2016 - Dimma
Huikkasin iloisesti huomenet talliin saapuneille työntekijöille, kun avasin aamuseitsemältä oven ja kävelin toimistoon. Huomasin, että joku ihana oli laittanut kahvit tulille ja nappasin kuppini hyllyltä. Kaadoin kahvia ja avasin jääkaapin huomaten, että joku vielä ihanampi oli ostanut kahvikermaa. Nappasin sitä hieman kahviini ja siemaisin lämmintä lämmittääkseen itseni. Istahdin penkille pöydän ääreen ja katsoin vihkoa, mihin olin kerännyt kengitykset, valmennukset sun muut tapahtumat. Näin oli helpompi nähdä heti, mitä päivällä oli tulossa ja mihin tuli valmistautua. Tänään näyttäisi olevan vuorossa Iitan, Egorin ja Ipen kengitys. Hevosia tultaisiin kengittämään noin kahden tunnin päästä, joten kiirettä ei olisi. Muuta päivälle ei oltu suunniteltu, joten tänään olisi hieman kevyempi ja stressittömämpi päivä.
Kahvini rauhassa juotuani liityin työntekijöiden seuraan siivoamaan karsinoita. Radiosta tuli musiikkia, jota en millään tunnistanut, mutta muut tallilaiset lauloivat ja hyräilivät mukana. Hymyilin ja nappasin talikon seinustalta ja siirryin putsaamaan päivän ensimmäistä karsinaani.

Kengittäjän tullessa, veimme ensimmäisen hevosen kengityspajalle. Ensimmäinen uhri oli innokas Iita ja tamma meni mielellään pajalle perässäni. Iita onkin kengittäjämme suosikki, sillä hevonen seisoo rauhallisesti eikä temppuile koko kengityksen ajan. Jäin hetkeksi seurailemaan kengitystä ja juttelemaan miehen kanssa. Iita oli kuin olikin nätisti ja uusien kenkien laiton jälkeen vein sen takaisin tarhaan ja toin pajalle Egorin. Ori oli hieman innokkaammalla ja riehakkaammalla päällä, joten odotin kauhulla, mitä kengityksestä tulisi. Tämä oli juuri se päivä, kun hevonen olisi tarvinnut liikuttaa ennen kengitystä niin puhki, ettei se jaksaisi temppuilla kengittäjälle. Egorin kengitys sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja vahingoilta säästyttiin. Ori pääsi takaisin ulos muiden kanssa ja viimeisenä pajalle vein Ipen. Myös ponin kengitys sujui hyvin ja ihmettelimmekin kengittäjän kanssa, olivatko ne kaikki kipeitä vai oliko tänään tosiaan vain erittäin hyvä päivä. Veikkasin itse jälkimmäistä.

Kengittäjämme lähdettyä palasin takaisin tallihommien pariin, eikä hirveästi mitään edes ollut jäljellä. Tai no ainahan tallista tekemistä löytyy, mutta mitään joka päiväistä hommaa ei ollut enää tarjolla. Järjestelinkin hieman pinteleitä ja suojia järjestykseen, sillä ne olivat aikamoisessa sotkussa. Tarkistin myös harjakopat, ettei niihin ollut jäänyt mitään ylimääräistä ja kaikki oli tallessa. Aamutalli saatiin hoidettua nopeasti ja pääsimme tauolle ja syömään hieman aikaisemmin kuin yleensä. Johan on ollut tehokas päivä!

04. heinäkuuta 2017 - maastoestevalmennus, Marcus (kirjoittanut omistaja)
Pikkuveljeni Marcus oli lupautunut pitää minulle ja Ipelle maastoestevalmennuksen. Oli viileähkö kesäpäivä, eikä hirveän paahtavaa, niin kuin viime viikolla, joten ilma oli mitä sopivin. Alkuverryttelyissä Ippe oli reipas, mutta kunnon jääräpää. Ori olisi halunnut mennä aivan toiseen suuntaan kuin sitä pyysin, tai oikeastaan käskin niin kovaa kuin mahdollista. Sain pidätellä ponia rystyset valkoisina. Aloitimme valmennuksen helpoilla tukeilla ja siirryimme niiden jälkeen tarkkuusesteille. Ippe tarvitsi selvästi eniten harjoitusta juuri tarkkuuden kanssa, joten päätimme keskittyä tänään siihen. Ippe hyppäsi rohkeasti, mutta hätäisesti ja varsinkin tarkkuutta vaativilla esteillä, ei aivan menty kuten piti. Ippe hyppäsi esteelle vinossa ja tuntui, että kohta rysähtää. Mitään kamalampaa ei onneksi tapahtunut ja pysyin jopa satulassa koko valmennuksen ajan.

14. tammikuuta 2017 - estevalmennus, Henna (kirjoittanut omistaja)
Astuin Ipen kanssa maneesiin tuulesta ja tuiverruksesta. Pyyhkäisin lumen yltäni ja otin orilta viltin pois. Taittelin viltin maneesin katsomon reunalle ja talutin orin keskelle maneesia. Nousin selkään ja Ippe hieman säpsähti, kun maneesin ovi aukesi Hennan astuessa sisään. Onneksi pidin tasapainoni ja pysyin selässä, vaikka olinkin vasta puolivälissä nousua. Tänään olisi vuorossa estevalmennus ja Ippe oli todella pirteällä tuulella. Ajatuksena oli, että vedämme kohtuullisen rennon valmennuksen, keskittyen sarjaesteisiin. Ori kielsi monesti heti ensimmäisellä esteellä, joten tämä tulisi saada kitkettyä pois ja lisättyä luottoa. Henna oli juuri oikea henkilö tähän, eikä loppuvalmennuksesta poni kieltänyt enää kertaakaan. Ipellä oli kaikesta niin sanotusta kiusaamisesta huolimatta oikein mukava ja hauska valmennus, eikä se kävellyt talliin masentuneen oloisena, niin kuin se välillä teki.

23. helmikuuta 2016 - estevalmennus, Henna (kirjoittanut omistaja)
Vakiovalmentajamme, vanha tuttuni, Henna oli lupautunut valmentamaan minua ja Ippeä heti aamusta esteiden parissa. Aloitimme valmennuksen matalilla lämmittelyesteillä, jonka jälkeen nainen nosti puomit ylemmäs. Tänään aioimme keskittyä lähinnä yhteistyöhön ja vaikeisiin teihin. Ippe tuntui toimivan hyvin ja se oli erittäin innokas ja motivoitunut tekemään. Poni hyppäsi todella hyvin ja vaikeimmiltakin teiltä se yritti. Vaikka aina ei onnistunut odotusten mukaisesti, Ippe jaksoi painaa motivoituneesti eteenpäin. Näki, että ori nautti treenistä koko sydämestään. Pitkästä aikaa itsekin vain nautti ja meillä oli todella hauskaa koko valmennuksen ajan. Poni toimi, Hennan kanssa nauroimme ja onnistumisia tuli koko ajan. Valmennus sujui siis yllättävän hyvin, sillä ori kuunteli hyvin ohjeitani, eikä pudotellut puomeja kovinkaan montaa kertaa.